Itsenäisyyspäivän Kansalaisjuhla 6.12.2025

Minä, Kämpin kuvausseinällä 6.12.2025

6.12.2025 oli erikoisin itsenäisyyspäiväni koskaan. Se oli myös ensimmäinen, jonka vietin täysin muualla kuin kotona katsomassa perinteistä kättelyjonoa. Vaikka unelmani olisikin joskus saada kutsu valtakunnan ykkösjuhliin, niin tänä vuonna sellaista ei vielä postiluukusta pudonnut.

Sen sijaan olin saanut jo hyvissä ajoin kutsun esiintymään itsenäisyyspäivän kansalaisjuhlaan, jonka vastuujärjestäjänä toimi tänä vuonna Helsingin reserviupseeripiiri. Minulta toivottiin runoja, jotka olisivat inspiroituneet kokemuksistani Ukrainassa, jotain erilaista verrattuna aikaisempien vuosien ohjelmaan.

Palasin asiaan vastaehdotuksella, että esittäisin toisen runon puhtaasti Ukrainan kokemuksista ja toinen ottaisi enemmän kantaa Suomen itsenäisyyteen. Näillä teemoilla aloin kokoamaan kokonaisuutta.

Alunperin olin ajatellut esittää KramatorsKissa runon, mutta jätin sen esittämättä sen kritisoivan sävyn vuoksi. Onneksi, sain viimeisteltyä uuden runon, jota olin työstänyt jo pidempään, kesästä saakka.

Kadulta revityt miehet- runo kertoo Ukrainalaisista rintamakarkureista, joista osasta koulutettiin miinanraivaajia. Minun tehtävänäni oli kouluttaa heitä. Kirjoitin Instagramissa Ukrainan itsenäisyyspäivänä kokemuksestani ”kadulta revityistä” miehistä: pelokkaista, rintamalle pakotetuista sotilaista, joita koulutimme selviytymään. Kerroin, miten pelko vähitellen muuttui taistelutahdoksi ja pelko alkoi sulaa.

Olin tällöin jo luonnostelemassa runoa aiheesta, mutta muisto saattoi olla silloin vielä niin tuore, etten kyennyt erkaannuttamaan itseäni riittävästi kirjoittaakseni siitä.

Toinen runo: Salmiakki, kuvaa ajatuksiani kotisuomesta silloin, kun olen kaukana kotoa. Halusin tuoda runoon hieman samaa fiilistä, kuin mitä laulussa Sininen ja Valkoinen on, kuitenkaan kopioimatta. Runosta tulikin ehkä hieman abstrakti peili sille, mitä itsenäisyys minulle merkitsee.

Esitys sujui hyvin ja jälkikäteen moni tuli ihan kädestä pitäen kiittämään. Oli mukava jakaa ajatuksia ihmisten kanssa, joita runot selkeästi koskettivat. Moni kysyi, että eikö minua pelota? Vastasin rehellisesti, että Ukrainassa mieli ei anna sellaiselle tilaa, mutta kotona suomessa, kun olen turvassa, pelkään esimerkiksi pimeää. Tämä otettiin vastaan huvittuneella ymmärryksellä.

Sain yllättäen kutsun myös Katajanokan Kasinolle, itsenäisyyspäivän iloiseen iltaan, sillä yhden seurueen pöydässä oli tilaa ja erään herrasmiehen avec oli perunut. Hän kertoi olevansa niin vaikuttunut runoistani, että olisi hienoa saada minut heidän pöytään. Otin kutsun yllättyneenä vastaan.

Illallinen oli todella tunnelmallinen. Kadettikuoro esitti loistavia lauluja ja ruoka oli hyvää. Tanssilattiallekin päädyin, muistaakseni siellä musiikista vastasi varusmiessoittokunta. Kun illallistilaisuus päättyi, mietimme jatkopaikkaa.

Olin jälleen hyvin yllättynyt, kun joku otti puheeksi sen, että jotkut ovat käyneet Kämpissä jatkoilla. Tätä ideaa en voinut ohittaa, vaan sanoin suoraan, että sinnehän on päästävä! Ja lopulta lähdimme juuri sen verran ajoissa, että pääsimme sisään. Uutisten mukaan osa kansanedustajista, jotka tulivat jälkeemme eivät olleet enää päässeet sisälle.

Kämp oli valtavan hieno paikka asiakkaan näkökulmasta. Vaikka yhden työtehtäväni vuoksi olenkin joskus päässyt siellä käymään, niin oli tunnelma ja tilanne täysin eri. Juhla nosti Kämpin parhaat puoleet esiin jopa niin, etten ollut tunnistaa sitä samaksi.

Jokatapauksessa. Tämä itsenäisyyspäivä oli aivan ikimuistoinen!

Kansalaisjuhlan runonlausunnasta on videotallenne. Jonka voit katsoa tästä: