Särön miinanraivaus- ja runoilta: ajatuksia esityksen jälkeen

Otsikkokuva: Katja Kaulanen

Lokakuun 5. päivänä 2024 sain ensimmäistä kertaa kunnian olla toinen illan pääesiintyjistä. Kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys Särö järjesti Miinanraivaus- ja runoilta- tapahtuman, johon minut ja bisneskumppanini kutsuttiin esiintymään. Tapahtuman teema oli poikkeuksellinen: humanitaarinen miinanraivaus ja runous. Harvoin nämä kaksi asiaa kietoutuvat toisiinsa samalla tavalla kuin tässä illassa.

Oma esitykseni yhdisti näitä elementtejä erityisesti kahdessa runossa, joissa sotaan liittyvät teemat olivat selkeästi esillä. Esimerkiksi runoni Voi Elämä käsitteli elämänhalun monimutkaisuutta – kuinka ihminen voi samaan aikaan rakastaa ja vihata elämäänsä. Miinanraivausteema oli läsnä viimeisessä runossani KramatorsKissassa, jossa kerroin, maltillisesti dramatisoiden, kokemuksiani Ukrainasta. Esityksemme saivat paljon huomiota keskusteluosiossa, jossa yleisö osoitti kiinnostusta aiheisiin ja siihen, miten runous ja todellisuus voivat peilata toisiaan näin haastavissa olosuhteissa.

Yleisö oli kiinnostunut ja kannustava, vaikka myönnän, että etukäteen jännitti – oli epävarmuutta siitä, tuleeko paikalle paljon ihmisiä tai millainen vastaanotto olisi. Tapahtuma myytiin kuitenkin lähes loppuun, ja yleisö oli aivan ihana. Keskustelu jatkui pitkään esitysten jälkeen, ja yllätyin siitä, miten hyviä kysymyksiä yleisö osasi esittää. Niihin oli ilo vastata, siitä huolimatta, että aiheet olivatkin hyvin vakavia. Tuntui hyvältä päästä jakamaan kokemuksia ja ajatuksia siitä, miten miinanraivaus ja runous voivat molemmat olla eräänlaisia tapoja käsitellä toivon ja tuhon kamppailua.

Runoudessani tämä kamppailu on usein läsnä eri muodoissa. Erityisesti Voi Elämä korostaa toivon ja tuhon välistä ristiriitaa, kun taas Tuhon Oma -runossa käsittelen ironisesti itsemurhaan liittyviä teemoja. Runous antaa mahdollisuuden käsitellä näitä aiheita tavalla, joka on sekä henkilökohtainen, ja jollain tavoin myös ymmärrettävä.

Esityksestä saamamme palaute oli hyvää. Eräs katsoja oli kuvaillut näin:

"Vaikka oltiin vakavan asian äärellä, esityksestä jäi positiivinen mieliala ja jonkinlainen toivo. Että yksi ihminen voi tehdä hyvää, eikä hänen tarvitse tehdä enempää kuin voi."

Uskon, että esityksemme jätti pienen muistijäljen katsojille siitä, että tietynlainen kovuus ja herkkyys toimivat yhdessä, kun niiden vahvuudet tunnistetaan. Monesti tuntuu, että runoutta pidetään herkkien taiteilijasielujen tapana sanoittaa omaa herkästi särkyvää maailmankatsomustaan ja sitä ulkopuolelta seuraavat, eivät ehkä ole ymmärtäneet, että runoilijoissa voi olla myös heitä, jotka tekevät niitä kovimpia duuneja.

Aloitin "lavarunoilijaurani" vasta tämän vuoden alussa löytäessäni lavarunouden maailmaan. Siitä huolimatta, että olen esiintynyt verrattain vähän, minut on otettu hyvin vastaan. Olen esiintynyt Särön järjestämissä Open Mic tilaisuuksissa, sekä parissa muussa satunnaisessa Open Mic-tapahtumassa ja sitä kautta kerryttänyt esiintymistaitojani. Siksi se, että minut kutsuttiin esiintymään tällaisessa kontekstissa, tuntui uskomattoman hienolta. On ollut hieno kasvaa näin nopeasti esiintyjäksi, jota halutaan tulla varta vasten katsomaan.

Tapahtuman jälkeen sain pari yhteydenottoa esiintymisiin liittyen, mikä oli hieno yllätys ja vahvisti tunteen siitä, että olen oikealla tiellä esiintyjänä ja kirjoittajana. Jos olet kiinnostunut kutsumaan minut esiintymään tai haluat tehdä yhteistyötä, voit ottaa minuun yhteyttä: kuunvaara@gmail.com. Olen avoin uusille projekteille ja esiintymisille tulevaisuudessa.

Kiitos vielä kaikille osallistujille, Särölle tämän illan järjestämisestä, ja erityisesti kaikille, jotka olivat katsomassa!

Voit katsoa esityksemme tallenteen tästä: