Kuva: Kuvankaappaus HPC:n striimistä Runo: Odotan elämäni miestä, Enkä tiedä, Kehtaanko sen vierellä seistä. Jos se pitelee kädessään veistä Ja hymyilee kuin vanha tuttu Kuin kuokkavieras, jota ei kutsuttu Kun kuu yössä kalpeana kumartaa Nään hänen varjonsa verhojen takaa Hän astuu esiin viittaan kietoutuneena Kasvojen arvet hattuunsa piilotettuina. "Tulisitko kanssani tanssiin?" Kättään ojentaen, hän kaappaa valssiin Huulillaan virnistys, joka paljastaa Kerran vielä, hänen t

(Otsikkokuva: Päivi Marin, Särön Fb) Hitto, mitkä kalossit. Sä sanot ja katot mua päästä varpaisiin. Sun mielestä, mun pitäs jalkaani panna korkkarii, Mut ihan näin meidän kesken... En ees omista sellasii. Selkeesti, sulla on ongelma Että mun saappaat yltää polviin saakka Joltain jäi näin suuret kengät ja tavallaan, melkein, mä ne täytän. Miltä mä näytän? Ihan typerältä Mut tässä mä seison, Teidän edessä. Voi vittu, mitkä bootsit, Siitä semmoset itsetuntoboostit Naamalleni sy

Olen se tyttö, joka on käynyt Kramatorskissa,    jonka paras ystävä on orpo katukissa.    Se sentään osaa olla hiljaa ja kunnioittaa,   

Mikä juhlan aihe, Päättyvä elämänvaihe Nyt olisi hyvä hetki kasvaa ja aikuistua. Voisin varmaan vahvistua, Jos ette vittu polkisi minua alas. Miltä tuntuu olla aikuinen? Kostonhimo ikuinen Ensimmäisessä kynttilässä palaa Steariinit kermavaahtoon valuttaa. Loput kynttilöistä voi mun puolesta, Olla kuolleita haavemaailmoita, Katkeruutta ja loisia. Voitte olla iloisia, Että te ette syö tätä kakkua. Keksejä, kermaa, lisää vaahtoa. Mä en oikeesti koskaan tykännyt mansikoista. Liia