Runo: 25. Syntymäpäivä

Mikä juhlan aihe,

Päättyvä elämänvaihe

Nyt olisi hyvä hetki kasvaa ja aikuistua.

Voisin varmaan vahvistua,

Jos ette vittu polkisi minua alas.

Miltä tuntuu olla aikuinen?

Kostonhimo ikuinen

Ensimmäisessä kynttilässä palaa

Steariinit kermavaahtoon valuttaa.

Loput kynttilöistä voi mun puolesta,

Olla kuolleita haavemaailmoita,

Katkeruutta ja loisia.

Voitte olla iloisia,

Että te ette syö tätä kakkua.

Keksejä, kermaa, lisää vaahtoa.

Mä en oikeesti koskaan tykännyt mansikoista.

Liian makeita ja imeliä,

Kirvelee suupieliä,

Niin kuin hyvät lapsuusmuistot,

jos niitä nimeksikään.

Mä en halunnu pelaa tätä näin,

En tunti tunnilta tulla paremmaksi.

Lapsuus ajautuu kauemmaksi,

Mutta peli ei muutu miksikään

Eikä taidotkaan niinikään.

Kuvittele, että tää on mun pää.

Heitän hehkulampun seinään.

Siihen se helähtää eikä korjaudu enää.

Aivojen kehitys loppuu keskimäärin 23-vuotiaana.

Makaan jo nyt puolikuoliaana.

Sä et sitä nähny, mutta sydän vuoti aina,

Kun näin muut huoneessa puolikkaina.

Ei kai sitä tässä vaiheessa voi enää viisastuu,

Jos ikävuosien vauhti vain kiivastuu.

Vuodesta toiseen vähemmän aikaa,

Astellaan lähemmäksi kuolemaa.

Vai onko sekään omaa,

Jos sillä muiden sädekehää kiillotetaan.

Niiden, joiden on pakko tulla hautajaisiin itkemään,

Koska eivät sitä muuten julkisesti uskalla tehdä.

Eivät he minua surisi, vaan itseään.

Kun vielä hengityksen rohina keuhkoissa kestää.

Ja sinä, siinä seisot ja rikot minua.

En voi paeta, tai juosta, itse sinut valitsin.

Vaikka sukulaisiaan ei kai oikeasti voi.

Haluaisit katsoa minua, kuin olisin ehjä,

vaikka on selvää, että minussa on reikä,

Olen pahasti säröillä.

Vihaat yllätyksiä ja rikot pintajännityksen,

Minä pirstaloidun eteesi ja olen teräviä piikkejä.

Tämän ikäisenä pitäisi vielä elää,

mutta pakotat minut hiljenemään.

Jos en olisi sinussa niin kovin kiinni,

voisin hengittää vapaammin.

Olen aina ollut vääränlainen ja saanut kuulla siitä,

Teillekään en tällaisenaan riitä.

En koe kiitollisuutta onnen toivotuksista,

koskivat ne syntymäpäivää tai sotimista.

Teidän elämässänne mikään ei ole mahdollista,

Voimme kyllä taistella,

eihän siinä mitään,

mutta ollaanko samalla puolella,

jos on näin pimeää?

"Sinä olet vielä niin nuori, ettet voi millään ymmärtää..."

Sinä olet jo niin vitun vanha, ettet voi millään ymmärtää,

että joku on eläny jo monta elämää.

Velvollisuuksia on monia, mutta yksi niistä ei ole todistella tai selittää.

Olen vain tyhmä nuori nainen, joka muistaa ehkä hymyillä,

jos edes nyökytellä.

Neljäsosaelämää

Syvältä se viilsi,

Iän mukanaan tuoma aikuisuuden kriisi.