Runo: Musta Sulhanen

Kuva: Kuvankaappaus HPC:n striimistä

Runo:

Odotan elämäni miestä,

Enkä tiedä,

Kehtaanko sen vierellä seistä.

Jos se pitelee kädessään veistä

Ja hymyilee kuin vanha tuttu

Kuin kuokkavieras, jota ei kutsuttu

Kun kuu yössä kalpeana kumartaa

Nään hänen varjonsa verhojen takaa

Hän astuu esiin viittaan kietoutuneena

Kasvojen arvet hattuunsa piilotettuina.

"Tulisitko kanssani tanssiin?"

Kättään ojentaen, hän kaappaa valssiin

Huulillaan virnistys, joka paljastaa

Kerran vielä, hänen tulleen hakemaan

Mutta minä hymyillen,

Leikitellen kiellän sen

Sillä olemme vanhoja ystäviä,

Niin hyviä, minä ja hän.

"Miksi viivyit niin kauan? Miksi annoit odottaa?"

Lepuutan päätäni hänen rinnallaan

Hän hymähtää, minua lattialla pyörittää

Lopulta vastaa, kaihoa äänessään

"Pitäähän elämälle antaa aikaa,

Jotta se voi opettaa, kuinka tanssitaan."

Olen varma, osasin nämä askeleet jo nuorena

Tiesin, elämäni mies on itse kuolema.

Hän vieraili luonani, kun olin kiihkoissani flirttaillut

Tein hyvän tarjouksen, johon hän ei tarttunut.

Riisuin itseni valmiiksi, jotta hän vain voisi ottaa

Mutta hän käänsi selkänsä, eikä koskenutkaan.

Kuvittelin, edes kuolema ei minua kelpuuta

Jään aivan yksin, en saa mustaa sulhasta.

Minä ajattelin, kai silläkin sitten on tunteet,

Ja päätin, kun aika on, murskaan hänen haaveet

Kutsuin häntä iltaisin, voihkin itseni pyörryksiin

Sain hänet vierelleni useammaksi yöksi.

Minä silittelin hänen mustaa viittaa,

suukottelin hänen poskea,

Hän ei halunnut minuun koskea,

Mut en siitä piittaa.

Luulin hänen jäävän luokseni,

Mutta hän oli lähtenyt minun vuokseni.

Nyt hän saapuu, milloin haluaa

Ja voisi ottaa sen, mitä on tullut vaatimaan.

Minä villitsen häntä ja kiusaan vaan

Jotta saisin hänet kitumaan

Kostoksi siitä, ettei vienyt silloin mukanaan

Kun olin valmis hänen syliinsä kaatumaan.

Olen kokenut kiihkoa muiden kanssa

Enkä kaipaa hänen seuraansa

Vaikka tiedän, hän asuu naapurissa.

Väärissä askeleissa ja lopputulemissa.

Minä en häntä pelkää,

Mutta kaipaan elämää.

Hän seuraa minua katseellaan ja odottaa,

Milloin minulla on hänelle hetki aikaa.

Kyllähän luonani vierailee ripeästi,

Rakastaa niin kiihkeästi

Poistuu oven raosta

Ennen aamunvaloa

Nyt hän on tullut viedäkseen,

Minut kotiimme yhteiseen.

Yö on hiljainen, kun tanssimme hidastuu

Viimeisiin askeliin laantuu, hiljaa hiipuu

"Minä haluan sinut nyt rakkaani"

Musta sulhanen raakkuu, kuola suu pielestä valuu

Mutta minä tiedän, milloin lopettaa,

Milloin päästää ote irtoamaan,

Ettei hän minua vielä saa.

Joutuu polvillaan kosimaan,

Milloin olen valmis astumaan

Oikeasti rajan taa?