Sirena - Novelli

Keittiötaso oli kylmä jalkapohjiani vasten. Leivänmuruset pistelivät ikävästi. Mietin, tuntuikohan suurista samalta, kun he kulkivat avojaloin pikkukivien päällä. Minulle pikkukivet olivat aika isoja murikoita. Sipsutin leipälaatikkoon ja etsin sieltä sopivan kokoista leipää itselleni. Oli hirvittävän vaikeaa repiä minua suuremmasta leivästä palasta irti; se vaati minulta voimia. Mies keitti teetä, ja hellan levy hohkasi polttavaa lämpöä. Sain hetken aherruksen jälkeen itselleni leipää ja istuuduin keittiötason reunalle mutustelemaan sitä.

“Väistä, lasken teepannun siihen.” Clyde käski ja siirsi minua kädellään sivumpaan. Nousin ylös ja astelin lähemmäs jääkaappia. “Tänne tulee kohta vieraita pelaamaan. Tahtoisit varmaan näyttää viehättävältä.” Mies johdatteli ja nosti minut kämmenelleen. Nyökkäsin varovasti, nielaisten samalla viimeisen palan leivästäni. “Olen ostanut sinulle uusia vaatteita.” Kuulin toiveikkuuden hänen äänessä. Hymyilin varovaisesti ja tuijotin häntä pikkuisilla silmilläni.

Istuuduin hänen kädelleen siksi aikaa, kun hän kantoi minut makuuhuoneeseen. Hän oli ostanut minulle sinne oman nukketalon, jossa minulla oli oma sänky, vaatekaappi ja sen sellaista. Se oli oma huoneeni, oma paikkani, jossa asiat olivat oikeissa mittasuhteissa. Olin yllättynyt siitä, miten huolehtivainen Clydesta oli tullut ja kuinka paljon vaivaa hän oli nähnyt minun eteeni.

Huomasin ison lahjapaketin parisängyllä. Se oli minua suurempi, mutta miehen päätä pienempi; kuitenkin niin suuri, etten saisi sitä itse auki. Clyde avasi kääreen ja poisti pahvin puolestani. Pienissä muovipusseissa olevat vaatteet levisivät pitkin sänkyä vaalealle päiväpeitolle.

Aloin innoissani repiä muoveja vaatteiden ympäriltä. Olin saanut uusia alusvaatteita, mekkoja, housuja… Säteilin onnesta katsoessani kohti miehen silmiä. Ihastelin korsetteja, sukkanauhoja, pitkiä sukkia, ja korkokenkiä. “Ne on kaikki tehty sinun mittojesi mukaan, Sirena.”

Mies alkoi riisua mekkoa päältäni. Hänen sormensa olivat hieman kömpelöt pikkuriikkisen vetoketjun kanssa, mutta Clyde onnistui kuitenkin riisumaan vaatteen. “Ajattelin, että sinun ei tarvitsisi olla tänään vain koriste.” Kuullessani pysäyttävät sanat hämmennyin enkä ymmärtänyt, mitä hän oikeastaan tarkoitti. Minähän olen… esine, jos en ollut töissä jossain käsketyssä tilanteessa.

Tai siis olinhan minä joskus niissäkin aivan ihmeellinen esine, koriste. Sellainen tosin, jonka taikuri sai elämään taioillaan. Sain luvan puhua, tanssia ja esiintyä. Reagoida ihmisten onneen ja häkellykseen. Hetken aikaa sain luvallisesti elää, kunnes minut taiottiin taas elottomaksi, jolloin näyttelin. Se oli kuin transsi; jouduin vaivuttamaan itseni lähes tiedottomaan tilaan, jotta en olisi alkanut nauraa lasten hämmentyneille ilmeille tai itkemään siitä surusta, että oikeasti minulla oli elämä, jota en saanut elää.

“Olenko minä töissä tänään?” tiedustelin nöyränä, mutta Clyde puhalsi ilmaa huuliensa välistä, pudistaen päätään hieman huvittuneena. Hän katsoi minua lumoutuneena ja innostuneena tulevasta illasta, mutta en voinut ymmärtää miksi. Miksi tämä ilta oli jotenkin erilainen, erityisempi kuin muut?

Seisoin vain harmaat pikkuhousut ylläni, hänen katseensa alla. “Minähän haluan sinulle vain hyvää, tiedäthän.” “Mutta…” aloitin, enkä oikeastaan osannut päättää, miten lopettaisin lauseen. Clyde toi pikkurillinsä lähelle huuliani, mutta ei painanut sitä naamalleni. “Mitä minä sitten teen?” tiukkasin hermostuneena, sillä en ollut tottunut tällaisiin tilanteisiin. Halusin tietää tasan tarkkaan, mitä minulta odotettiin, etten pilaisi mitään. “Olet niin kuin ihmiset ovat normaalisti.” Clyde nauroi ja siirteli sormillaan vaatteita päiväpeiton päällä.

Olin täysin ymmälläni. Elämäni lasipurkissa oli ollut yksitoikkoista ja ikävää, ja minut oli koulutettu olemaan herättämättä huomiota. En saisi paljastaa olevani elossa. Piti esittää koristenukkea aina kaikille. Nyt kuitenkin Clyde väitti, että minun pitäisi olla normaalisti, kuten ihmiset. Minua alkoi huimata voimakkaasti, joten istuuduin vaatteiden keskelle sängylle. Yritin selvittää päätäni. Tunsin samaan aikaan selittämätöntä vapautta ja hyväksyntää, mutta olin epävarma ja peloissani. Tavallaan tunsin olevani jotenkin turvaton.

“Mutta…” henkäisin latteasti. Pääni täyttyi miljoonista kysymyksistä, joihin olisin halunnut vastauksia. Mikä oli muuttunut, ja miksi kaikki normit olivat yhtäkkiä kääntyneet päälaelleen? Olisinko minä edes turvassa, jos olisin ilman suojaavaa lasia ympärilläni? He voisivat nitistää minut ihan vahingossa. Niin kuin silloin, kun Clyde vahingossa mursi käteni.

Mies valikoi rauhallisilla kädenliikkeillä vaatteita, jotka hän kai toivoi minun pukevan tänään. Hän oli valikoinut mustan sukkanauhavyön, mustat reisipituiset sukat ja mustan pitsisen bodysuitin, jossa oli sinisiä kimalteita. Hän myös otti upean sinisen iltapuvun sivumpaan, joka puettiin päälle kietaisemalla. Siinä oli edessä pari nappia, jotka pitivät mekon kiinni, sekä nauha, joka sidottiin vyötärölle. Se olisi helppo riisua, kun siinä ei ollut liian pientä vetoketjua Clyden sormille. Vaatevalinnat tuntuivat kummallisilta ja jotenkin irrallisilta. Tuijotin vaatteita ja mietin, miksi minun täytyisi pukea nuo päälleni.

“Sitten toivoisin, että laittaisit sinistä kimaltelevaa luomiväriä ja tummaa huulipunaa, vaikka sitä violettiin vivahtavaa. Tietysti ripsiväriä myös, sekä ehkä mustat rajaukset silmiin, jos voisit,” hän täsmensi.

Riisuin pikkuhousuni pyytämättä ja hain katsekontaktia, mutta Clyde ei katsonut minuun. Puin bodysuitin päälleni. Hän nosteli samalla loput vaatteet laatikkoon, vaikka en ollut vielä ehtinyt tutkia niitä kaikkia. Hän jätti esille sinimustat glitterkoristeiset korkokengät, joissa oli nyörit. “Älä laita sukkanauhavyötä, äläkä sukkia. Laitetaan vain nuo kengät ja sitten irtosukkanauha toiseen jalkaan,” hän korjasi ja siirsi sukkanauhavyön sekä sukat laatikkoon.

Aloin pukea nyörikorkokenkiä jalkaani, kun sain lisää ohjeita. “Haluaisin vielä, että olet kihartanut hiuksesi ennen kuin vieraat saapuvat.” “Olenko minä töissä?” toistin aiemmin esittämäni kysymyksen. “Minä vain toivon, että näytät kauniilta. Etkö sinä halua?” Clyde ihmetteli sellaisella äänensävyllä, jota en ollut aiemmin kuullutkaan. Siinä oli jotain selittämätöntä haikeutta ja herkkyyttä, jotain minulle tuntematonta. “Enkö minä aina ole kaunis?” petyin, sillä hänen sanansa kuulostivat siltä, että hän ei pitänyt minua aina kauniina. “Valmistaudu,” Clyde vaati hiljaa ja poistui huoneesta, jättäen minut pukeutumaan. Kun olin saanut kaiken valmiiksi hiuksiani myöten, laskeuduin päiväpeitettä pitkin lattialle ja kiiruhdin kohti olohuonetta, jossa kuvittelin Clyden järjestävän pelipöytää.

Talo oli suuri, valoisa ja sisustettu vaaleilla, sinisillä sekä hopean sävyillä ja siinä oli paljon huoneita. Minä en ollut jaksanut itse edes käydä kaikissa. Minulta olisi mennyt siihen varmaan koko päivä ja olisin ollut sen jälkeen lopen uupunut. Olin vain pyörinyt keittiössä, kylpyhuoneessa, makuuhuoneessa ja olohuoneessa. Ihmettelin mihin suuret tarvitsivat niin paljon tilaa. Sen ainakin tiesin, että yksi huone oli työnteolle, mutta entä loput sitten? Ei minulla ollut aavistustakaan.

Seinät oli maalattu alhaalta puoliväliin asti vaalealla, kuultavalla hopealla ja ylhäältä katon rajaan valkoisella. Hopean ja valkoisen värin rajalla oli kapea boordi, jossa oli hopeisia tähtikuvioita tumman sinisellä taustalla.

Jos minulla olisi oma talo, eikä vain nukkekoti, niin minulle riittäisi olohuone, makuuhuone, keittiö ja kylpyhuone. En minä tarvitsisi enempää tilaa, tai… no olisihan työhuone ihan hauska. Mutta… en minä tulisi ikinä saamaan omaa taloa. Sellaisesta oli aivan turha unelmoida ja siitä, miten minä sen olisinkaan sisustanut aivan eri tavalla.

Olohuone oli avara ja sen keskellä oli pyöreä pelipöytä, sekä tuolit kuudelle suurelle. Huoneen lattian peitti valtava valkoinen turkismatto, jonka päällä minun oli vaikea kävellä. Yhdellä seinustalla oli vaalea sohva, sohvapöytä ja sitä vastapäätä televisio. Huoneessa oli myös yksi vitriinikaappi, jonka sisällä oli arvokkaita koriste-esineitä, sellaisiakin, jotka muistuttivat minua. Keijukaisia ja pieniä ihmisiä, mutta he eivät eläneet, eikä koskaan olleetkaan olleet eläviä. Ne olivat posliinista tai lasista tehtyjä patsaita. Vangittuna elottomaan olomuotoonsa.

Minä olin ollut vitriinissä, monet kerrat. Minua oli ihasteltu lasin läpi. Olin ollut hillopurkissa pöydällä ja lapsi, Lilith, oli pudottanut minut. Silloin hän vielä asui täällä äitinsä kanssa. Nykyään talo oli yhtä eloton, kuin sen koristeetkin.

Clyden askeleet tärähtelivät lattialla. Hän oli vaihtanut päälleen siistimmät vaatteet ja laittanut karkailevat hiuksensa vahalla hieman paremmin, kuitenkin jättäen ne kummallisen sekaisin. Hänen yllään oli valkoinen kauluspaita ja siniset puvun housut.

Mies nosti minut ylös ja asetti pelipöydän päälle. Näin keskellä pöytää lasisen suorakulmaisen laatikon, jossa oli keskellä pyöreän korokkeen päällä tanko. Tanko oli kiinni laatikon kannessa. Kulmia koristivat sinistä valoa hehkuvat led-nauhat. Henkäisin yllätyksestä. “Sinä olet tuolla tänään. Tuossa on ovi estradille.” Clyde selitti ja avasi lasilaatikon oven minulle. Kannessa oli muutama reikä, jotka ilmeisesti olivat sitä varten, ettei minulta loppuisi happi.

Ovikello soi kimakasti. “Vieraat tulevat, mene laatikkoon. Näytät oikein kauniilta!” Mies pyysi ja kiiruhti ovelle. Olin hämmennyksestä edelleen sekaisin, mutta astelin laatikkoon, suljin boxin oven ja istuuduin korokkeelle odottamaan. Viisi vierasta saapui, hyvin pukeutuneina ja ottivat kukin itselleen mieluisimman istuimen pöydän äärestä. En uskaltanut liikahtaakaan, kun miehet tuijottivat minua kiinnostuneina. He olivat kaikki suurin piirtein samanikäisiä, kuin Clyde, siinä kolmissakymmenissä. Clyde toi miehille kuohuviiniä ja esitteli minut.

“Hän on Sirena.” “Miten niin hän?” Eräs miehistä kurtisti kulmiaan. Nousin seisomaan ja kävelin seinän vierelle, kohti kyseenalaistanutta miestä. Miehet hätkähtivät tuoleissaan, eivätkä osanneet sanoa mitään. “Clyde, olet hullu!” Yksi puuskahtaa ja siemaisee viinistään huuhdellakseen järkytyksensä. Clyde hymyili. Astelin takaisin korokkeen luokse ja istahdin alas. En sanonut mitään koko episodin aikana.

“Sirena, jokaisen kierroksen voittaja, voi esittää sinulle yhden käskyn ja sinun on toteltava sitä.” Clyde ilmoitti. Nyökkäsin. Tämä oli minulle aivan uutta. Olisin ollut kiitollinen, jos minulle olisi vihjattu tällaisesta jotain etukäteen, tosin ehkä hän halusi, etten taistelisi vastaan vaan alistuisin kohtalooni somisteena. Hah, tänä iltana sinun ei tarvitse olla koriste, olet vain elävä somiste. Soma viihdyke lipeville pokeria pelaaville janoisille kundeille.

No, eipä siinä kai sitten mitään. Ainakin sain olla elossa, ehkä jopa tuntea olevani elossa. Miesten katseiden alla paistatella päivää, vaikka olikin ilta. “Mikä kaikki sitten on sallittua?” Kolmas miehistä ihmetteli. “Käyttäkää mielikuvitustanne.” Clyde tokaisi koppavasti. Onpas sillä otsaa, mietin tyrmistyneenä. Antaa täysin vapaat kädet henkilöille, jotka kirjaimellisesti pystyisivät tappamaan minut yhdellä sormella. En tuntenut heistä ketään. En tiennyt mitä odottaa. Uskalsin vain vaivoin toivoa, että he eivät halunneet satuttaa minua.

Pöydän kulmalla oli lukollinen säästölipas, jonne miehet laittoivat rahaa ja Clyde jakoi heille summaa vastaavan määrän pelimerkkejä. Hän vaihtoi myös itselleen. Sen jälkeen ensimmäisen kierroksen kortit jaettiin ja peli alkoi. Ensimmäinen kierros oli nopea ja sen voitti kolmas mies, jonka nimeksi oli paljastunut Anthony.

Anthony pyöritteli viinilasia kädessään hermostuneesti. “Jos tuo olisi oikea ihminen, niin minä…” Mies tuumi, mutta Clyde keskeytti hänet törkeällä, kiihtyneellä äänensävyllä. “Hän on oikea ihminen. Sirena on vain pienempi. Ajattele vaikka, että se on strippari tai maksullinen seuralainen.”

Clyden vieressä istuva mies, Cooper, mutisi jotain hiljaa itsekseen ja vilkaisi Anthonyyn vihjaavasti. Anthony hieroi kasvojaan neuvottomana. “Jaa’a… Eikö tämä ole teistä yhtään sairasta?” Hän tunnusteli muiden mielipidettä tilanteeseen. “No jaa. Mehän olemme alun perin luoneet nuo olennot, joten käytännössähän me olemme niiden jumalia. Ymmärtääkseni, ne on alun perinkin luotu tuomaan meille viihdykettä ja hyötyä, joten miksi tämä olisi jotenkin sairasta?” Cooper tarkensi. “Mutta onhan tuolla… Sirenalla, siis nimi, hänellä on varmasti tunteet ja pitäisi olla samat ihmisoikeudet. Ihminen se on niin kuin mekin.” “Mutta käythän sinä huorissakin, mitä eroa tällä nyt on? Ihmisiä nekin ovat, mutta viihdyttäviä.” Cooper tiuskaisi.

“Jospa Sirena sitten voisi riisua tuon kauniin iltapukunsa?” Anthony esitti lopulta kysyvästi, mutta tarkensi “Siis strippaamalla.” Clyde naurahti innostuneesti ja ilmoitti laittavansa taustalle sopivaa musiikkia. Nousin seisomaan ja kävelin lähemmäs Anthonya, jotta hän näkisi parhaiten. Kun musiikki alkoi aloin hitaasti keinuttamaan lantiotani. Liikutin käsiäni pitkin kroppaani. Hetken siinä kiusoiteltuani repäisin napit auki. Hitaasti avasin vyötärönauhan ja sitten annoin mekon pudota dramaattisesti jalkojeni juureen.

Clyde otti mekon pois laatikosta. Minun ylleni siis jäisi loppuillaksi vain pitsibody ja nyöri korkokengät, sekä sukkanauha. Seuraavan kierroksen kortit jaettiin ja palasin istumaan korokkeelle. Minua huolestutti, että mihinhän nämä käskyt oikein lopulta menisivät ja miten minulle kävisi.

Toinen viinipullo avattiin heti ensimmäisen tyhjennyttyä. Cody voitti tämän kierroksen ja hän käski minua pyörähtämään tangolla muutaman kerran. Kolmannen kierroksen voitti Cooper, joka halusi nähdä minun rintani. “Tarvitset siihen varmaan suurennuslasin.” Naurahdin, kun nojauduin vasten viileää lasiseinää. Olin laskenut bodyn olkaimia sen verran, että sain vaatetta hivutettua alemmas. Nostin sen sitten takaisin päälleni, sillä alasti en aikonut hillua, ellei olisi pakko. Cooper katsoi minua tyytymättömänä. “No mitä oikein odotit? Että, minulla olisi suuremmat rinnat kuin teidän suurilla naisillanne?” Näpäytin ja tepastelin diivamaisesti pois. Miehet hykertelivät ja se selvästi ärsytti Cooperia.

Katsoin kohti Clydeä, hänen tilansa näytti huonolta. Hän oli pelannut suurilla panoksilla, mutta ei ollut voittanut mitään. Neljännellä kierroksella hän asetti hieman pienemmät panokset ja muut korottivat panoksiaan, sillä heillä oli varaa. Clyde voitti kierroksen, mikä ei sinänsä ollut yllätys. Ei varsinaisesti mikään ennenkuulumaton taktiikka.

Clyde otti minut ulos laatikosta ja riisui bodysuitin päältäni. Makasin hänen kämmenellään. Hän levitti jalkani ja katsoi minua arvioivasti. Clyde ei ollut koskaan aiemmin tehnyt mitään tällaista. Ainoastaan oli ihastellut minua alusvaatteisillani, joskus alastikin, mutta… Nyt hän meni pidemmälle.

Hänen silmänsä porautuivat minuun ja sitten hän nosti kättään lähemmäs huuliaan, jotka avautuivat. Yritin ymmärtää, että oliko hän aikeissa syödä minut. Toisen käden sormilla, hän piteli jalkojani levällään ja hän nuolaisi minua. Aloin nauraa hysteerisesti, sillä se oli niin absurdia. En osannut ollenkaan odottaa. Hänen kielensä oli melkein samankokoinen kuin minä. Clyde naurahti viileästi ja puki bodyn minulle taas päälle ja laittoi minut takaisin laatikkoon.

Tommy ja Nathan laskeskelivat pelimerkkejään. He näyttivät hyvin mietteliäiltä. Tommy yritti opettaa Nathania pelaamaan, mutta huonolla menestyksellä ilmeisesti. Hän ei pystynyt keskittymään omaan pelaamiseensa, joten oli hävinnyt ja Nathan taas vaikutti olevan hidas oppimaan. En voinut ymmärtää tuollaista. Toisaalta en minä ymmärtänyt edes sitä, miksi rahaa oli olemassa. En ollut sitä koskaan omistanut itse. Clyde oli aina huolehtinut siitä, että minulla oli kaikkea mitä tarvitsin. Minähän olin asunut vain lelukaupassa, josta Clyde minut oli sitten ostanut. En ollut koskaan saanut elää vapaata elämää.

Olin kyllä tietoinen, että meitä pieniä eli yhteiskunnassa ja he olivat vapaita. En kuitenkaan koskaan ajatellut heitä, sillä minulla ei selvästikään ollut samoja oikeuksia. En tiedä miten oikeudet jaettiin, mutta ehkä minä sitten olin ollut maanantaikappale.

Suuret olivat meidät luoneet. Sen tiesin myös, että pienet olivat oppineet myös valmistamaan lisää pieniä. Silloin kun Clyde minut osti, meidän valmistamisemme ja myyminen oli ollut laitonta. Meidän oikeuksiamme haluttiin suojella, sillä meillä tosiaan on tunteet! Mutta myöhemmin, pienet olivat alkaneet valmistaa lisää pieniä ja asiat olivat muuttuneet. Haluaisin vain joskus elää vapaana ja nähdä millainen tämä maailma oikeasti on.

“Eikö Sirena olekin ihastuttava?” Clyde kysyi maireasti ja kaatoi itselleen lisää viiniä. Cooper nyökkäsi. “Pitäisiköhän minunkin ostaa tuollainen.” Hän pohti ääneen kateellisena. Anthony näytti siltä, kuin haluaisi pois tilanteesta. Selvästi hän oli ainoa, jolla oli jotain järkeä. Clydekin alkoi hänen rinnallaan vaikuttaa melkoiselta idiootilta, jolla ei ollut sydäntä.

Seuraavan kierroksen voitti jälleen Cooper, joka käski minun antaa hänelle sylitanssi. “Mutta…” Aloitin varovasti. “No, hmm.” Cooper tajusi itsekin tilanteen ongelmallisuuden. “No tanssi kämmenelläni sitten.” Hän totesi ja nosti minut laatikosta. Tein niin kuin hän käski, mutta en kovin suurella tunteella. Cooper oksetti minua. Onneksi hän laittoi minut pian takaisin laatikkoon.

Peliä jatkui useamman kierroksen verran ja aloin olla väsynyt tanssimiseen. Pokeri ei oikeastaan kiinnostanut minua yhtään, enkä edes ymmärtänyt siitä mitään. Se oli kuin olisin katsonut vieraskielistä politiikkaohjelmaa, ihan yhtä tylsää ja epäselvää. Huomasin, että Clyden pelimerkit alkoivat olla lopussa. Cooper oli voittanut eniten. Nathan oli jo jättäytynyt pois pelistä ja vaihtanut jäljellä olleet pelimerkkinsä takaisin rahaksi.

Miehet alkoivat olla silminnähden juopuneita ja puheenaiheet pyörivät lähinnä naisissa. Cody voitti tämän kierroksen ja nappasi minut kysymättä laatikosta. Hänen kätensä puristui ympärilleni niin lujasti, että minun oli lähes mahdotonta hengittää. Yritin kähistä, mutta Cody ei huomioinut sitä. “Sinun kylkiluusihan musertuu tässä.” hän totesi ja hellitti sitten otettaan. Hän sormillaan hiveli bodysuittia. Sitten Cody tarrasi hiuksistani kiinni ja nyki niistä. Minuun sattui ja inahdin kivusta. Mies virnisti leveästi. “Sinullehan keksisi oikeastaan vaikka ja mitä.” Mies supatti.

Hän silitteli minua sormellaan ja pikkurillillään levitti huuliani tutkiakseen suutani. “Hmm, ei nämä sormet kyllä taida mahtua mihinkään.” Cody huokaisi, kun yritti painaa sormenpäätä huulieni väliin. Clyde tuli Codyn vierelle. “Avaa suusi, narttu.” Clyde komensi ja avasin suutani tahtomattani. Cody kokeili pikkurillin päätä suuhuni, mutta olihan se selvää, että ei se sinne mahtunut kivuttomasti. Minuun sattui, kun Cody yritti saada sormeaan sinne.

“Seuraava kierros!” Clyde keskeytti tilanteen ja otti minut pois Codyltä. Hän laski minut pöydälle ja jäin siihen istumaan. En halunnut olla laatikossa ja olin hämmentynyt Clyden käytöksestä. Hän ei ollut ikinä aiemmin kutsunut minua nartuksi.

Katsoin kun pelaajille jaettiin jälleen uudet kortit ja panoksia aseteltiin. “Paskat!” Cooper kivahti ja paiskasi korttinsa pöytään, kun hävisi neljäsosan pelimerkeistään Anthonylle. Anthony katsoi minuun ja mietti mitä sanoisi, tai tekisi. Hän pyysi minut lähemmäs ja menin. Anthony käski minua laittamaan käteni nyrkkiin ja minä laitoin. Sitten hän vertaili nyrkkiäni hänen pikkurilliinsä. “Niin?” Kysyin kimakasti, sillä en tiennyt mistä oli kyse. “Juu voit mennä.” Anthony totesi sitten.

Cooper voitti ja hän oli riemuissaan. Menin miehen luokse, joka riisui minulta bodyn. Hän asetteli minut makaamaan kämmenelleen niin, että jalkani olivat levällään. Hän pikkurillillään siveli minun reisiäni ja mittaili katseellaan. Hänen sormensa oli isompi kuin Anthonyn ja se oli melkein yhtä paksu kuin minun reiteni. Cooper siveli minua sormellaan ja pyöritteli rintojani peukalon ja etusormen välissä. Hän selvästi mietti jotakin, mutta ei sanonut mitään. Lopulta hän puki bodyn minulle päälle ja olin taas hetken vapaa. Cody ja Tommy halusivat käydä tupakalla, joten miehet siirtyivät toviksi terassille katselemaan auringonlaskua. Minä jäin pelipöydälle. Toivoin, että tämä olisi pian ohi, sillä miehet alkoivat selvästi vaatimaan minulta asioita, joihin en vain pystynyt. Asioita, jotka olivat fyysisesti mahdottomia. Miehet olivat turhautuneita, sillä olin ihan kiva, mutta en tarpeeksi. En koskaan voisi olla tarpeeksi. Miten voisinkaan olla?

Siihen asiaan en voisi vaikuttaa mitenkään. Se nyt vain oli niin ja sillä siisti. Ei ollut minun vikani, että Clyde halusi tehdä minusta tuollaisen kiusoittelevan somisteen. Yllykkeen silmittömälle väkivallalle, jota he ihan vahingossakin harjoittivat.

Oloni oli kolkko. Tältä tuntui riittämättömyys. Halua olla enemmän, halua olla tarpeeksi, mutta ei koskaan voisi.

Clyden viinilasissa oli vielä viiniä. Lasi oli minua korkeampi. En viitsinyt kaataa sitä, joten annoin asian olla. Olisin tahtonut maistaa, mutta sekin oli minulle mahdotonta. Yritin pyyhkiä harmistuksen ja surun mielestäni. Tänään sain olla elossa, miksen ollut iloinen? Minun pitäisi pitää hauskaa, kun sain siihen kerrankin mahdollisuuden, jota en koskaan muuten saa.

Miehet tulivat takaisin sisälle terassilta ja naureskelivat omille jutuilleen. He tulivat sitten pelipöydän ympärille jatkamaan pelaamistaan. “Minulla ei taida olla enää varaa pelata.” Clyde tokaisi, kun tuli aika aloittaa uusi kierros. “Mutta, onhan sinulla tuo.” Cooper virnuili ja osoitti minua. “Mikset laita sitä panokseksi? Minä keksisin tuolle kyllä hyvää käyttöä, vaikka edes sormeni ei mahdu siihen.” Hän sammalsi hihityksen lomasta. Clyde katsoi minua ja sitten Cooperin pelimerkkejä. “Katsotaan nyt…” hän tokaisi ja vaihtoi lisää rahaa pelimerkeiksi.

Clyde vaikutti vihaiselta. Ymmärtäähän sen, hän oli hävinnyt paljon rahaa tänään, mikä ei ollut hänelle tavanomaista. En tiedä mitä hän oikein ajatteli. “Minullakaan ei ole kyllä enää varaa pelata.” Tommy huokaisi ja pyysi vaihtoa. Clyde loi häneen nirhaavan katseen. “Pelaa vielä yksi kierros, niin minäkin teen.” Hän tokaisi ja halusi kai jakaa kärsimyksensä. “Hyvä on.” Tommy huokaisi ja kortit jaettiin.

Cody voitti kierroksen ja käski minun vain suukottamaan häntä poskelle ja niin minä sitten tein. Tommy jättäytyi pois pelistä ja Clyde vaihtoi jäljelle jääneet pelimerkit rahaksi. Seuraavan kierroksen kortit jaettiin ja katselin miesten keskittyneitä ilmeitä. Pelissä oli mukana Clyde, Cooper, Anthony ja Cody.

Clyde katsoi korttejaan ja asetti panoksen. Muutkin asettivat panoksiaan. Clyde korotti panostaan ja katsoi miten muut reagoivat siihen. Muut vaikuttivat olevan yhtä vakuuttuneita, kuin hänkin, joten hekin korottivat vuorollaan. Kävelin Clyden luo, mutta pidin huolen ettei ilmeeni paljastanut mitään. Hänellä näytti olevan loistavat kortit, jos olin mitään tästä pelistä ymmärtänyt.

Clyde katsoi korttejaan, sitten merkkejään ja minua. “Panostan loput merkit ja Sirenan.” Cooper alkoi räkättää Clyden lauseelle. “Mitä?! Nytkö sinusta tuli ihmiskauppias!” “Ei kai sentään.” Clyde hymähti tyrmistyneenä, mutta siirsi merkit laudalle tyynesti. Minä pysyin hänen vierellään ja tulisin pysymään, loppuun saakka. Minun elämääni ei voi jotkut kortit määritellä. Cody ja Anthony korotti, mutta Cooper ei enää. Tuli aika näyttää kortit. “Taitaa olla Sirena sitten minun.” Cooper hymähti ja iski korttinsa muiden mukana pöydälle.